Onnen-aurinko

Jatkuu Summertime osa 7/10

Renee Kivi käveli pitkää soratietä, pitkin pienelle maneesille joka seisoi ihmepaikassa. Puita oli joka puolella.
Pienen kilometrin päässä oli toinen talo. Maneesi sijaitsi pienellä tallialueella jossa oli yksi talli ja maneesi jonne Renee kulki. Hän oli jo tallialueella ja näki saman smokki pukuisen miehen, jolla ei ollut nyt smokkia.
Miehellä oli lerpsuttavat farkut ja valkoinen t-paita. Mies juoksi Reneen luokse.
- Kivi! Renee Kivi! Ihana kun tulit! Olen muuten Karitapio Ojanen, Karitapio kertoi. - Voit kutsua ihan Kariksi tai Tapioksi, ystävät kutsuvat KP:si mutta minulle on ihan sama kummin päin kutsut, Karitapio otti Reneetä kädestä ja johdatti hänet pienelle punaiselle tallirakennukselle. Tyypillistä punaista! Renee ajatteli.
Hänen poskilleen nousi pieni puna. En kai ole ihastunut Karitapioon?! Renee oli kauhuissaan, mutta hän nautti olla Karitapion kourissa. He olivat tallinsisällä. - Onkai sinulla omakypärä? Ja mukana. Renee näytti takanaan olevaa ratsastuskypärää. - Hienoa, hienoa! Ja eikun maneesiin!, Karitapio johdatti hänet tallin alueelle ja Renee näki monta karsinaa. Sielä ei ollut paljonkaan hevosia. Renee näki Norjanvuonohevosen jonka nimi oli Elsa. Elsa tunki päänsä karsinan oviaukosta ja nuuhkaisi Reneetä.
Karitapio tynsi Elsan pään pois ja näki Reneen ihmettelevän ilmeen.
- Aivan aivan täälä ei ole paljon hevosia sillä tämä on ratsuttajan valmennus keskus. He olivat maneesissa ja Renee näki sielä mustan Andalusian hevosen, jonka kihara harja ylttyi maahan asti. Karitapio sanoi Reneelle että hän menisi ja Renee totteli. - Sen nimi on sitten Villitys!, Karitapio huusi. Villitys seisoi hiljaa avustajan auttaessa Reneen satulaan. Renee ratsasti upeasti ja mallikkaasti. Kun hän saapui takaisin Karitapion luokse Kari hymyili. - Onneksi olkoon! Olet nyt virallinen ratsuttaja! Renee ei ymmärtänyt mitään mutta sitten Villitys pillaantui ja juoksi suoraan Reneetä kohti... To be continuet..